#terapiatakuu?

Radikaalia mielenterveyttä -blogissa julkaistun Terapiassa ei niin vain tavata – postauksen luettuani, teki minunkin mieleni kirjoittaa psykoterapian saatavuudesta, sekä terapiaan hakeutumiseen liittyvistä haasteista. Mielenterveyspalvelujen parissa työskennelleenä haluan osallistua keskusteluun ja antaa samalla vinkkejä ja linkkejä niille, jotka kokevat olevansa tuen tarpeessa.

Terapiassa ei niin vain tavata -tekstin kirjoittaja nostaa esille Terapiassa tavataan -viestintäkampanjan ongelmia. Kampanjalla on sinänsä hyvä tavoite: normalisoida (psyko)terapiassa käyntiä ja tukea Vastaamo-tietomurron uhreja. Kampanjan käyttämä kieli kuitenkin syyllistää vahvasti ihmisiä, joilla ei ole varaa, jaksamista tai mahdollisuutta hakeutua terapiaan. Kuten Terapiassa ei niin vain tavata -tekstissä kirjoitetaan, puhuttelee Terapiassa tavataan -kampanja lähinnä niitä, jotka valitsevat olla menemättä psykoterapiaan vaikkapa häpeän tai stigman takia, vaikka rahaa ja mahdollisuuksia olisi. En tunne montaakaan ihmistä, jolla oikeasti olisi tämä tilanne. Miksi joku siis EI hakeutuisi terapiaan, vaikka tarve ehkä olisi?

Hinta

Psykoterapia on kallis palvelu. Kelan tukemanakin (Kela korvaa 57,60€/käynti, jos oikeus kuntoutuspsykoterapiaan on myönnetty ja terapeutti on Kelan hyväksymä) omavastuuta jää helposti maksettavaksi useampi kymppi per kerta. Yksilöterapian hinta liikkuu 90-130 euron tienoilla. Vähävaraista hinta saattaa pelottaa, vaikka kustannukset olisivat jollain tavalla kannettavissa. Jos rahaa on vähän, saattaa terapiaan meno korkean hinnan takia vaatia huomattavia uhrauksia muissa asioissa.

Lohduksi voin kertoa, että Kelan kuntoutuspsykoterapian omavastuuosuudet voidaan huomioida menoina toimeentulotuessa. Oikeuttasi toimeentulotukeen voit arvioida Kelan sivuilla.

Saatavuus

Psykoterapeutteja on tarpeeseen nähden liian vähän. Tämän lisäksi psykoterapeuttikoulutus on kallis suorittaa, mikä hidastaa saatavuuden kasvua. Koulutuksen hakukelpoisuuden saamiseksi hakijalla on (varallisuuden lisäksi) oltava sosiaali- tai terveysalan taustakoulutus, sekä soveltuvaa työkokemusta, eli pikatietä psykoterapeutiksi ei ole. Joskaan koulutus- tai kokemusvaatimuksista en lähtisi luopumaan saatavuuden lisäämisen nimissä. Psykoterapeuttia voikin varsinkin joillain alueilla joutua etsimään kauan. Lisäksi jokainen tutustumiskäynti on kustannus itsessään, eikä ”ylimääräisiin” tutustumiskäynteihin voi saada Kelan tukea.

Psykoterapeuttikoulutuksen maksuttomuutta voit edistää kannattamalla Psykoterapian puolesta -kansalaisaloitetta.

Jaksaminen ja sairauden akuuttius

Mielenterveysongelmat usein heikentävät toimintakykyä. Terapiaan hakeutuminen vaatii paljon ihmiseltä, joka on mahdollisesti hakeutunut avun piiriin jaksamisen haasteiden takia. Psykoterapian aloittaminen ei myöskään ole mielekkäintä silloin, kun psyykkinen oireilu on hyvin akuutissa vaiheessa. Tällöin esimerkiksi lyhytkestoinen kriisiapu tai akuuttipsykiatrinen tuki saattaa sopia paremmin tilanteen rauhoittamiseksi. Terapian aloittaminen kannattaa sitten, kun vointi on hieman parantunut ja voimia taas on.

Maksutonta kriisiapua tarjoaa esim. MIELI Suomen mielenterveys ry:n SOS-kriisikeskus (tällä hetkellä pääsääntöisesti etänä, normaalioloissa myös kasvokkain).

MIELI ry:llä on myös Itsemurhien ehkäisykeskus, joka tarjoaa tukea itsemurhaa yrittäneille ja heidän läheisilleen.

Puuttuva lähete

Psykoterapialausunnon saaminen Kela-terapiaa varten ei ole millään muotoa itsestäänselvää. Erityisen vaikeaa se on niille, jotka eivät voi hyödyntää työterveyshuoltoa, ja eläkkeellä oleville lähes tai täysin mahdotonta. Eri diagnoosit ja eri tilanteissa olevat ihmiset ovat ylipäätään huomattavan eriarvoisessa asemassa suhteessa terveysjärjestelmään.

Hyvät työterveyspalvelut ja psykiatrisen erikoissairaanhoidon asiakkuus auttavat terapialausunnon saamisessa. Lausunto psykoterapian tarpeesta vaatii psykiatrin ja vähintään 3kk hoitosuhteen. Mikäli em. hoitosuhdetta ei ole, ei tilanne ole toivoton. Voit hakeutua omalle terveysasemallesi, kertoa tilanteestasi ja pyytää lähetettä psykiatrian poliklinikalle. Terveysasemien tie saattaa olla raskas ja joskus osoittautua hedelmättömäksi. Erikoissairaanhoidosta voit kuitenkin saada muuta tukea ja neuvoja, vaikka lähetettä ei heti heruisi, joten kannustan yrittämään.

(Eläkeläiset voivat saada psykoterapiaa vaativana lääkinnällisenä kuntoutuksena. Ne eläkeläiset, jotka ovat työelämässä tai joilla on realistinen suunnitelma palata työelämään, saattavat saada myös Kelan kuntoutuspsykoterapiaa).

Yksilöllinen soveltuvuus

Kaikille sellainen tuen muoto, jossa istutaan ja jutellaan ongelmista, ei ole se paras mahdollinen. Joillekin liike, ääni tai kuvataide tarjoaa riittävän ja soveltuvan itsensä hoitamisen kanavan. Kaikilla ei ole niin merkittäviä ongelmia, että pitkälle psykoterapialle edes olisi tarvetta. Myös motivaation puute meneillään olevassa elämäntilanteessa on täysin pätevä este terapiasuhteen aloittamiselle. Ihminen, joka ei halua juuri nyt työstää ongelmiaan, ei hyödy terapiasta samalla tavalla kuin ihminen, joka haluaa.

Lopuksi

Terapiaan voi luonnollisesti hakeutua omalla kustannuksellaan ilman lähetettä. Silloinkin terapeutti, jolla on vapaita aikoja ottaa asiakas esimerkiksi vuoden kestoiseen terapiasuhteeseen pitää ensin löytää. Kertaluontoisesti ja tai hyvin lyhyeen hoitokontaktiin terapeutti löytyy luonnollisesti helpommin, esim. lääkäriasemien tai Vastaamon tyyppisten terapiatalojen kautta.

Kaiken edellä mainitun kirjoitettuani on minun todettava, että olen vahvasti sitä mieltä, että psykoterapia on hyödyllistä, jos omaa motivaatiota ja voimavaroja psyykkiseen muutostyöhön on. Psykoterapiasta voi olla hyötyä silloinkin, kun toimintakykyä vakavasti uhkaavia mielenterveyden ongelmia ei ole. Mielenterveystalon sivuilla on hyvä Psykoterapiaan hakeutujan opas, josta löytyy neuvoja niillekin, jotka vasta miettivät voisivatko hyötyä terapiasta.

Mitä Terapiassa tavataan -kampanjaan tulee, siinähän kampanjoivat. Toki olen edelleen sitä mieltä että käytetty kieli on kovaa ja harkitsematonta, eikä ota huomioon ihmisten erilaisia lähtökohtia. Kampanjan seurauksena kirjoitan minäkin tätä juttua. Psykiatrisiin ongelmiin ja niihin avun hakemiseen myös liittyy edelleen häpeää ja pelkoa leimaantumisesta. Jos mielenterveys kampanjalla arkipäiväistyy, on se yhtä kaikki hyvä asia.

Kuva: photosforyou Pixabaystä.

Löysitkö asiavirheen tai rikkinäisen linkin? Oletko eri mieltä? Jätä kommentti, jotta voin korjata tekstin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s